Valtakunnallinen omaishoitajien viikko 26.11.–3.12.2017

On meneillään valtakunnallinen omaishoitajien viikko. Omaishoitajuus on yksi niitä harvoja asioita, joita ei valita vaan siihen ajaudutaan. Omaishoitajuus on hoivatyötä, jonka juuret ovat esihistorialliselta ajalta ja kyvystä empatiaan. Alkujaan omaishoitajuus oli tapa, jolla yhteisö huolehti paitsi ikäihmisistä kuin myös lapsista. Useissa alkuperäiskulttuureissa yhteisö toimii niin tiiviisti, että kaikkien tehtävänä on huolehtia niistä, jotka eivät pysty huolehtimaan täysin itsestään. Jos taas ajattelemme, että omaishoidon vastakohta on laitoshoito, niin tämä on varsin uusi keksintö. Ihmisen 300 000 vuoden historiassa laitoshoito on ollut käytössä vasta noin sata vuotta, joten voidaan sanoa, että omaishoito on meille luonnollisempi tapa huolehtia omaisistamme.

Taustaa

Meillä on Suomessa noin 350 000 omaishoitajaa. Wikipedian mukaan vain noin 44 000 henkilöä saa hyvin pientä omaishoidon tukea. Tukeen ovat oikeutettuja yli 18-vuotiaat, jotka kykenevät huolehtimaan kokonaisvastuullisesti huollettavasta. Omaishoidon tuki on verotettavaa tukea ja vaikka hakijan tulojen ei pitäisi vaikuttaa tuen saantiin, niin tuen saanti voi vaikuttaa muihin maksettaviin etuuksiin kuten eläkkeisiin tai työmarkkinatukeen. Kokonaisuutena katsottuna laki ei ole kovin yksinkertainen eikä suoraviivainen.

Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitajaksi henkilön, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.

Laki omaishoidon tuesta määrittelee omaishoitajan suppeammin henkilöksi, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen kunnan kanssa. Omaishoitotilannetta tai omaishoitajana olemista ei voi kuitenkaan määritellä ainoastaan lakisääteisen omaishoidon tuen perusteella.

Tulevaisuus

Omaishoidon tukea on yritetty vuosi kausia järkeistää. Järkeistämistä tarvittaisiin esimerkiksi siihen, että omaishoidon tuen myöntämiskriteerit olisivat yhtenäiset, mikä on aivan perustuslaillinen ongelma ja asettaa ihmiset eri arvoiseen asemaan riippuen asuinpaikasta. Myös hoidon kokonaisvastuu on asia, jota pitäisi voida harkita. Omaishoidosta voisi olla välimuotoja, joissa omaishoitaja voisi kyetä työskentelemään myös osin tai pääosin toisaalla, mutta tukea samalla omaisen hoitoa sen mukaan kuin omainen sitä tarvitsee. On tutkittu, että esimerkiksi ikäihmisen asuminen yhdessä omaistensa kanssa hidastaa merkittävästi ikääntymiseen liittyviä sairauksia ja esimerkiksi muistin heikkenemistä. On kuitenkin myös monia muita ongelmia, joita poliittinen päätöksen teko ei kykene ratkaisemaan.

Omaishoidon tukeminen on kuitenkin myös taloudellisesti järkevää. Omaishoito on merkittävästi edullisempi hoitomuoto kuin laitoshoito ja jopa merkittävästi halvempi kuin tuettu kotihoito. Esimerkiksi tehotettu palveluasuminen maksaa yli kolme kertaa enemmän kuin omaishoito, vanhainkotihoito on jo neljä kertaa kalliimpaa ja kehitysvammalaitoshoito on lähes kymmenen kertaa kalliimpaa. Nämä ovat kuitenkin taloudellisia mittareita eikä rahalla voida mitata sitä arvoa minkä ihminen saa kun hoito tulee omalta läheiseltä.

Lisää luettavaa:

omaishoitajat.fi

http://www.tampereenviikko.fi/neo/neoproxy.dll?app=NeoDirect&com=6%2F24%2F68659%2F9a89c86845

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaalihuolto/iakkaiden-palvelut/omaishoito

https://www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/omaishoito

http://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/koko-perheen-sairaus/omaishoitajuus/omaishoidon-tuki/

http://www.eksote.fi/sosiaalipalvelut/omaishoito/tuen-myontamisperusteet/Sivut/default.aspx

 

Omaishoitajien viikko


css.php